Täällä pohjalaistalossa on ehditty asua jo monen sukupolven ajan. Tuvan nurkassa höyläpenkin ääressä valmistettiin kaikki tarvittavat käyttöesineet kuten puuämpärit, huonekalut ja työkalut. Talvi oli parasta aikaa valmistaa kaikki tarvittavat käyttöesineet, kevät meni peltotöissä, kesä heinätöissä, syksyllä aurattiin ja valmistauduttiin talveen.
Varaa ryhmälle tai tuu kesällä yksi.
Talvisaikaan naiset parsivat, ompelivat vaatteita ja pyörittivät arkielämää. Tuvan leivinuunissa valmistettiin kerralla useamman viikon leivät jotka kuivattiin leipäorsilla. Leivän päälle kirnuttiin voita, maidosta tehtiin myös viiliä ja jos viilin juuri sattui olemaan "huonoa" voitiin naapurilta kysyä uutta viilen tarvittavaa jo hapanta juurta tai kokeilun vuoksikin saattoihan naapurin viilenjuuri olla parempaa 😁
Separaattori oli yksi hyödyllinen työväline, sillä saatiin eroteltua maidosta kerma josta sitten kirnuttiin voita...maidosta jäi jäljelle separoinnin jälkeen "klanu" niinkuin vanhat ihmiset sitä kutsuivat, rasvaton maito...se ei kelvannut kaikille muuhun kuin annettavaksi vasikoille, toiset toki tekivät leipää ja pullaa siihen mutta sitä kyllä terästettiin voilla 😂
Tuvan pöytää käytettiin leipomiseen, olihan se pitkä ja siihen mahtui paljon valmista leipää liinojen alle jäähtymään. Leivän juuritaikina tehtiin vedestä ja jauhoista. Taikinatiinuun jätettiin aina taikinaa johon sitten lisättiin vesi kun aloitettiin leipomaan eikä hiivaa tarvittu.
JUURITAIKINA
Valmista juuritaikina esimerkiksi seuraavasti
2 dl vettä (noin 30-asteista)
1 dl ruisjauhoja
Ellei valmista lainaksi saatua taikinajuurta enää ole 😁
Sekoita vesi ja jauhot velliksi (saa olla löysää) Säilytä seosta keittiön lämmössä, välillä sekoittaen, kolme vuorokautta. Vellin pitäisi kuplia nyt.
Näin valmistettua taikinajuurta käytetään ruisleivän/sekaleivän valmistukseen. Ota/jätä valmiista ruisleipätaikinaa talteen seuraavaa leivontakertaan.