Aarteita kapioarkusta - vanhojen nukevaatteiden hurmaa ja posliininukkien tarina

Aarteita kapioarkusta – vanhojen nukenvaatteiden hurma ja posliininukkeien tarinat

Joskus parhaat tarinat löytyvät paikoista, joihin ei heti tulisi kurkistaneeksi. Minulle se paikka oli vanha kapioarkku – jykevä, tummunut, kukkamaalattu, vihreä ja juuri sopivasti nariseva. Sellainen, joka jo ulkonäöllään vihjaa, vaikka onkin vaatimaton että sisällä odottaa jotain erityistä. Ja voi kyllä, odottihan siellä.

Auki juhannukselta

€12.50

Osta nyt

Kun taas kerran avasin arkun kannen, vastassa oli pieni aikamatka 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä aina 1950-luvulle asti. Siellä ne lepäsivät: vanhat nuken vaatteet ja nahkaiset kengät, jokainen ommeltu huolella ja rakkaudella aikana, jolloin käsityö oli arjen ylpeydenaihe ja käsityöt jonka jokainen tyttö ja poika opetteli tekemään, kotona tai koulussa. Pienet napit, siistit pistot ja kauniit kankaat kertoivat tarinaa ihmisistä, jotka olivat halunneet tehdä lapsilleen – tai ehkä itselleen – jotain kaunista ja kestävää.

Kapioarkussa vanhoja nukenvaatteita, arkku on tumman vihreä ja siinä on kukkamaalaus

Pienet vaatteet, suuret tarinat

Nukenvaatteissa on jotain erityisen liikuttavaa. Ehkä se on niiden mittakaava: niin pieniä, mutta niin täynnä yksityiskohtia. Tai ehkä se on ajatus siitä, että joku on joskus istunut keittiön pöydän ääressä, valinnut kankaan, silittänyt saumat ja sovittanut vaatetta nukelle, joka oli tärkeä osa lapsen leikkejä.

1900-luvun alun mekot ovat täynnä pitsiä ja hentoa eleganssia, kun taas 1940–50-lukujen asuissa näkyy jo modernimpi leikkaus ja käytännöllisyys. Ja ne kengät – pienet, nahkaiset, kauniisti patinoituneet. Sellaiset, jotka ovat selvästi kulkeneet monen mielikuvitusmatkan mukana.

Posliininuket – arkun hiljaiset vartijat

Vaatteiden keskellä istui kaksi posliininukkea Saksasta. Ne katselivat minua suurilla lasisilla silmillään, aivan kuin olisivat vartioineet arkun aarteita vuosikymmenten ajan. Posliininuket ovat aina olleet hieman mystisiä – minusta uskomattoman kauniita, mutta samalla niin eläviä, että melkein odottaa niiden nyökkäävän takaisin.

Nämä kaksi olivat selvästi nähneet paljon. Posliinikasvoissa oli pientä ajan patinaa, mutta se teki niistä vain entistä viehättävämpiä. He istuivat arvokkaasti, kuin olisivat edelleen valmiita pukeutumaan juhla-asuihinsa ja astumaan leikin maailmaan.

Miksi vanhat nukenvaatteet viehättävät?

Ehkä siksi, että ne ovat pala historiaa, mutta samalla myös pala lapsuutta – jonkun lapsuutta, ehkä monenkin. Ne ovat konkreettinen muistutus ajasta, jolloin lelut tehtiin käsin ja niihin käytettiin aikaa. Ne ovat myös osoitus siitä, että kauneus ja huolellisuus eivät ole koskaan olleet koosta kiinni, eikä kukaan koskaan kysy kuinka kauan vaatteen valmistus kesti, vaan kukas tämän kauniin ja hyvinvalmistetun vaatteen on tehnyt.

Kun siivosin arkun ja järjestelin tavarat, tunsin pienen haikeuden. Mutta samalla ilon siitä, että tällaiset aarteet ovat säilyneet. Ja ehkä vielä jonain päivänä joku toinen siivoaa ja järjestelee arkun aarteita ja kokee saman pienen aikamatkan.

#vanhatnukenvaatteet, #antiikkinuket, #posliininuketSaksa, #1900luvunnukenvaatteet, #vintagenukenkengät, #kapioarkkuaarteet, #keräilynuket, #antiikkiesineet, #vanhatlelut, #historiallisetnukenvaatteet