joulunäyttelyn katseenvangitsija valmistuu

Aamukahvi maistuu erilaiselta, kun pihatyöt on tehty ja kupin kyljessä kukkivat ruusut. Muki on arjen uskollinen kumppani, mutta ruusuinen posliinikuppi nostaa hetken juhlavammaksi. Kahvi höyryää ohuen kupin reunassa, tassilla on pieni lusikka, ja ympärillä tuoksuu juurileivottu pulla.

Tonttu-ukoille tällainen hetki ei ole pelkkä tauko. Se on päivän tärkein suunnittelupalaveri. Kahvikupin ääressä päätetään, kuka jatkaa pärekattoa, kuka maalaa ikkunalaudat ja kuka naputtelee lattialankut paikoilleen. Jokainen tehtävä vie tonttumökkiä lähemmäs valmista, ja valmis mökki saa tärkeän paikan joulunäyttelyssä, joka avataan KATSO 28.11.26 auki 11-16

Kahvit ruusukupeista tekevät aamun suunnitteluhetkestä juhlavan, ja kahvikin maistuu paremmalta.

Kun pihatyöt päättyvät, alkaa hetki ruusukupeille

Pihatyöt vaativat joka syksy useiden viikkojen ahertamista. Ensin haravoidaan, kannetaan, siistitään ja järjestellään...

Joskus on mukava kattaa kahvit pöytään kunnolla, eikä aina kiireessä hörpättyä kahvia mukista, vaan posliinikupit, joissa on ruusukuvio. Kupit ovat kevyet kädessä ja niistä kuuluu pieni kilahdus, kun ne lasketaan tasseille.

Posliinikuppi muuttaa kahvihetken tunnelmaa. Se kertoo, että nyt ei vain juoda kahvia. Nyt pysähdytään. Se on vähän sama kuin sytyttäisi kynttilän tavallisena iltana tai laittaisi pöytään liinan, vaikka tarjolla olisi vain pullapitko ja kahvi.

Tonttumökki valmistuu lauta ja päre kerrallaan

Vanhan tonttumökin korjaaminen ei ole hätiköiden tehtävä työ, ja siitä tulee joulunäyttelyn katseenvangitsija. Mökki ei saa näyttää vain pieneltä talolta. Sen pitää näyttää siltä, että siellä oikeasti asustaa tonttu-ukkoja jotka keitetään puuroa, ripustetaan villasukat kuivumaan ja kurkistelevat ikkunasta pakkasaamuun...tälläistä tunnelmaa nyt luodaan, joten tule katsomaan.

Nyt töitä jatketaan ahkerasti.

Työnalla on pärekaton valmistamista. Se on hidasta puuhaa, vaikka katto ei olekkaan kovin suuri. Päreitä ei voi vain latoa miten sattuu, sillä katon pitää näyttää elävältä mutta huolitellulta. Jokainen päre asettuu hieman edellisen päälle, kuin suomut kalan kyljessä. Kun valo osuu kattoon, pinnassa näkyy puun sävyjä, vaaleaa, harmahtavaa ja lämpimän ruskeaa.

Tonttumökin ikkunalaudat on jo kertaalleen maalattu. Ikkunalaudat ovat pienet ja ne sahattiin ohueksi listaksi josta sitten tehtiin sopivan mittaisia. Pensseli on oltava tarpeeksi pieni maalatessa jotta se ei lipsu seinään joka on jo maalattu.

Lattialankut on soviteltu paikoilleen. Lattia on mökin perusta myös pienoiskoossa. Lankkujen väliin jää hienoisia rakoja, aivan kuin vanhassa tuvassa. Se antaa mökille ikää ja luonnetta.

Pärekatto antaa mökille vanhan ajan hengen

Pärekatossa on jotain hyvin suomalaista ja satumaista samaan aikaan. Se tuo mieleen vanhat pihapiirit, metsäpolut ja rakennukset. Tonttumökissä pärekatto tehdään aidoista vanhoista päreistä.

Pärekaton tekeminen on sahaamista ja naulaamista tosi pienillä nauloilla ja päreiden valinta on kaiken a ja o. Liian paksut päreet näyttäävät raskailta, liian tasaiset taas elottomilta.

Katon valmistuessa mökki alkaa näyttää siltä, että se voisi seistä metsän reunassa koko talven. Lumi voisi kerääntyä räystäille. Savupiipusta voisi nousta ohut savu. Ovenpieleen voisi ilmestyä lyhty, ja ikkunasta näkyisi lämmin valo.

Tämä tonttumökki tehtiin käsin, vanhoja tapoja kunnioittaen. Joulunäyttelyssä panostamme juuri tälläisiin yksityiskohtiin.

Ikkunalaudat herättävät mökin kasvot

Ikkunalaudat tekevät mökistä kutsuvan. Jos laudat ovat siistit, katsoja uskoo, että mökistä pidetään huolta. Jos niissä näkyy vähän käsityön jälkeä, ne tuntuvat aidoilta. Tonttumökissä täydellisyys ei tarkoita virheettömyyttä. Se tarkoittaa sitä, että jokainen kohta sopii tarinaan.

Lattialankut tekevät mökistä kodin

Lankut tuovat sisälle suunnan, rytmin ja lämpimän pohjan kaikelle muulle. ja ne maalattiin harmaalla sävyllä.

Kun lattia on valmis, mökkiin voi alkaa kuvitella elämää. Pieni matto oven eteen. Keinutuoli nurkkaan. Ehkä hyllylle pinotaan muutama pikkuruinen halko tai piparkakkuvuoka. Lattia on se pinta, jolle kaikki tarinat lopulta asettuvat.

Nikkaroinnissa sitä tulee pohdittua...

• Mihin suuntaan päreiden pitäisi jatkua katon harjalla?

• Tarvitseeko ikkunalauta vielä toisen kerroksen maalia?

• Kannattaako lattialankut jättää luonnonvärisiksi vai käsitellä kevyesti?

  
  

Pärekatto on samanlainen kuin paanukatto, erona että paanut ovat paksumpia kuin päreet.

Joulunäyttelyn katseenvangitsija syntyy yksityiskohdista

Joulunäyttelyn katseenvangitsija ei synny pelkästä koosta. Se syntyy siitä, että esineessä on tarina ja tämän mökin tarina on pärekato, maalatut ikkunalaudat, käsin tehdyt lattialankut... Se näkyy siinä, että taitavat kädet on jättäneet oman tarinansa tonttumökkiin.

Kun näyttely avataan 28.11., mökki ei ole vain valmiiksi rakennettu koriste. Se on pieni tarina ja voi nähdä mielessään tontun istumassa pöydän ääressä, toisen kumartuneena paketoimaan lahjoja, yksi tuo puita sisälle...

Tällainen kohde sopii joulunäyttelyyn juuri siksi, että se hidastaa askelta. Se ei huuda huomiota, vaan kutsuu katsomaan läheltä. Ja kun katsoo läheltä, huomaa, miten paljon lämpöä mahtuu pieneen mökkiin.

Valmiissa mökissä näkyy joulun taika

Tonttumökki valmistuu, sen seinät on roiskemaalattu, nurkassa on mahdollisesti takka... on Siinä on joulun taianomainen tunnelma, pärekatto lepää paikoillaan, ikkunalaudat ovat saaneet sävynsä...

Ehkä juuri siksi käsin rakennettu joulukohde tuntuu niin aidolta. Se ei ole vain asetelma, vaan taitavan työn ja kärsivällisyyden summa. Siinä näkyy se, että joku on pysähtynyt, katsonut tarkasti ja päättänyt tehdä pienestäkin kohdasta kauniin.

Näyttelyn ovet avautuvat 28.11., tonttu-ukkojen mökki saa ottaa paikkansa katseenvangitsijana. Silloin kävijä näkee valmiin lopputuloksen, mutta mökin todellinen viehätys on siinä, että sen voi melkein kuulla syntyvän: maali tuoksuu, päre asettuu, pensseli liukuu ja lattialankku napsahtaa paikalleen.