Joulunäyttelyn tonttumökki herää henkiin ja harvinaiset koristeet tuovat loistoa

Joulunäyttelyn valmistelussa on aivan oma erityinen viehätyksensä juuri tänä jouluna. Se on kuin kurkistaisi ajassa satoja vuosia taaksepäin, ja kun vanhat koriste löytäävät omat paikkansa näyttelypöydältä sitä ihmettelee itsekkin kuinka kaunis lopputulos syntyi.

Joulunäyttelyn ja jouluavauksen työt ovat nyt täydessä vauhdissa. Vanhan kyläkaupan näyteikkunasta tuttu tonttumökki on lähes korjattu, ja sen ympärille rakentuu näyttelyn sydän, lämminhenkinen jouluinen maailma. Samalla Joulukoristemuseossa on järjestelty näyteikkunajoulutonttuja uuteen järjestykseen, jotta jokainen hahmo ja koriste pääsee esiin omalla viehättävällä tavallaan. Suunnittele oma vierailusi Tonttukylään täältä.

Tämän vuoden kokonaisuudessa katse kiinnittyy sekä korjattuun tonttumökkiin että harvinaisiin joulukoristeisiin. Esille nousevat vanhat kreppipaperitontut, lasiset joulupallot, latvatähdet, enkelikellot, erikoiset koristeet ja suuri joulukuusi, joka saa ylleen jouluvalot sekä elävät kuusenkynttilät.

Tonttumökki kokoaa näyttelyn vanhan ajan joulutunnelman ympärilleen.

Tonttumökki on saanut takaisin puuttuneet osansa

Vanhan kyläkaupan näyteikkunassa ollut tonttumökki on ollut monelle tuttu näky. Se on juuri sellainen esine, jonka äärelle pysähtyy helposti. Pienessä mökissä on jotakin satumaista, mutta samalla siinä näkyy omanaikansa käsityö, aika ja käyttö. Aukioloajat

Nyt tonttumökki on saanut puuttuvan seinän ja katon. Ne ovat tärkeitä osia jo rakenteenkin kannalta, mutta näyttelyssä niillä on myös suuri tunnelmallinen merkitys. Kun mökki seisoo jälleen kokonaisena, se näyttää enemmän kodilta. Katto kokoaa rakennuksen muodon, ja seinä sulkee pienen maailman omaksi tilakseen.

Korjaustyössä ei ole kyse vain siitä, että rikkoutunut esine saadaan ehjäksi. Vanhojen joulukoristeiden ja näyteikkunaesineiden kohdalla korjaus vaatii kunnioitusta alkuperäistä ilmettä kohtaan. Uusi osa ei saa varastaa huomiota, mutta sen pitää tukea kokonaisuutta. Hyvä korjaus on usein sellainen, jonka huomaa vasta, kun tietää katsoa tarkasti.

Tonttumökissä juuri tämä on oleellista. Sen ei kuulu näyttää uudelta lelulta. Sen kuuluu kantaa mukanaan vanhan näyteikkunan henkeä, jossa joulu rakentui pienistä yksityiskohdista, käsintehdyistä pinnoista ja mielikuvituksesta.

Sisäseiniin palasi vanhan ajan maalaustapa

Yksi tonttumökin kiinnostavimmista yksityiskohdista on sisäpuolen maalaus. Mökki on maalattu sisältä roiskemaalaustekniikalla, niin kuin ennen vanhaan seiniä maalattiin.

Tällainen maalaustapa tuo pintaan elävyyttä. Se ei ole tasainen ja kliininen pinta, vaan siinä näkyy käden jälki. Pienet väripisarat ja epätasaisuudet tekevät seinästä lämpimämmän. Ne muistuttavat ajasta, jolloin kodin ja kaupan sisustuksissa käytettiin kekseliäitä, edullisia ja näyttäviä menetelmiä.

Reiskemaalaus sopii tonttumökkiin erityisen hyvin, koska mökki ei ole pelkkä tausta koristeille. Se on näyttelyn oma pieni rakennus, jonka sisälläkin saa olla tarinaa. Kun sisäpuoli on maalattu vanhaan tapaan, mökki tuntuu aikakauteensa sopivalta myös läheltä katsottuna.

Tällaiset yksityiskohdat tekevät joulunäyttelystä kiinnostavan. Katsoja näkee ensin kokonaisuuden, mökin, tontut ja kuuset. Vasta sitten silmä alkaa poimia pienempiä asioita:

• seinäpinnan vanha maalaustyyli

• katon ja seinän korjattu rakenne

• pöydälle aseteltu lumipumpuli

• pienten tonttujen ilmeet ja asennot

• lasikoristeiden heijastukset valossa

• vanuenkeli joka tanssahtelee lumessa

  
  

Juuri näistä kerroksista syntyy näyttelyn viehätys. Mitä pidempään katsoo, sitä enemmän näkee.

Näyteikkunatontut ovat löytäneet uudet paikat

Joulukoristemuseossa on samaan aikaan tehty järjestelytyötä. Näyteikkunajoulutontut on siirretty uuteen järjestykseen, jotta ne muodostavat selkeämmän ja elävämmän kokonaisuuden.

Erityisen huomion saa isokokoinen pyöräilevä näyteikkunajoulutonttu. Se on nyt siirretty pyörineen ja lahjakorineen joulukuusen viereen. Paikka sopii sille hyvin, sillä pyörän ja lahjakorin ansiosta tontussa on liikettä. Se näyttää siltä kuin olisi juuri matkalla viemään paketteja eteenpäin.

Joulukuusen vieressä pyöräilevä tonttu saa ympärilleen sopivan maiseman. Kuusi tuo korkeutta, valot tuovat lämpöä ja lahjakori sitoo hahmon jouluiseen tehtäväänsä. Näyteikkunatontut ovat usein parhaimmillaan silloin, kun ne eivät vain seiso rivissä, vaan ikään kuin tekevät jotakin. Ne kantavat, kirjoittavat, kulkevat tai vartioivat joulun salaisuuksia.

Muita tonttu-ukkoja on siirretty joulupukin kirjoituspöydän viereen. Tämäkin muutos vahvistaa tarinaa. Kirjoituspöytä kutsuu ajattelemaan joulukirjeitä, lahjatoiveita ja pukin kiireistä aikaa ennen joulua. Kun tonttu-ukot asettuvat sen ympärille, syntyy pieni työhuoneen tunnelma.

Näyttelyssä järjestys vaikuttaa paljon. Sama tonttu voi näyttää aivan erilaiselta riippuen siitä, onko se yksin nurkassa, kuusen juurella vai osana pientä kohtausta. Uusi paikka voi herättää vanhan esineen uudella tavalla eloon.

Vanhoissa joulukoristeissa viehättää usein juuri se, että ne näyttävät kuuluvan johonkin tarinaan jo ennen kuin tarinaa on edes kerrottu.

Pöydälle rakentuu tonttumökin jouluinen maisema

Joulunäyttelyn pääaiheena on korjattu tonttumökki. Sen ympärille pöydälle asetellaan erikokoisia vanhoja kreppipaperijoulutonttuja. Ne saavat paikkansa lumipumpulin päältä, joka pehmentää näyttelypintaa ja tuo mieleen vanhan ajan talvimaiseman.

Kreppipaperitontuissa on erityistä herkkyyttä. Materiaali on kevyttä, ja juuri siksi se kertoo paljon menneiden vuosikymmenten joulusta. Koristeita ei aina tehty kestämään ikuisesti, mutta monet ovat silti säilyneet. Niissä näkyy sekä haurautta että sitkeyttä.

Eri kokoiset tontut tuovat asetelmaan rytmiä. Pienet hahmot voivat seistä mökin lähellä, kuin olisivat sen asukkaita. Suuremmat tontut puolestaan kehystävät näkymää ja ohjaavat katsetta. Kun ne asetellaan lumipumpulin päälle, ne eivät näytä vain esineiltä pöydällä, vaan osilta pientä joulukylää.

Tonttumökin ympärille tulee myös joulukuusia. Niiden avulla asetelmaan syntyy metsäinen ja juhlava tunnelma. Pienet kuuset toimivat taustana tontuille, mutta ne myös korostavat mökin kokoa. Kun kuusia on useampia, maisema ei jää litteäksi. Siihen tulee syvyyttä.

Lisukkeeksi mukaan asetellaan erikokoisia lasisia joulupalloja, latvatähtiä, enkelikelloja ja muita erikoisia joulukoristeita. Lasipallot tuovat valoa ja heijastuksia. Latvatähdet muistuttavat kuusen kruunusta, vaikka ne olisivatkin pöydällä erillisinä koristeina. Enkelikelloissa on puolestaan vanhan joulun juhlavuutta ja liikettä, vaikka ne olisivat paikoillaan.

Tällaisessa asetelmassa mikään koriste ei ole vain täyte. Jokainen esine lisää kokonaisuuteen oman sävynsä.

Hauras kreppipaperi ja lumipumpuli tuovat esiin vanhan joulun herkkyyden.

Harvinaiset koristeet tarvitsevat tilaa loistaa

Joulunäyttelyssä on mukana myös erillinen isokokoinen joulukuusi. Se ei ole pelkkä taustaelementti, vaan oma nähtävyytensä. Kuusi saa koristeikseen harvinaisia joulukoristeita, jouluvaloja ja elävät kuusenkynttilät.

Suuri kuusi antaa koristeille tilaa. Pienessä kuusessa harvinaiset koristeet voivat kadota toistensa joukkoon, mutta isossa kuusessa niille voidaan rakentaa hengittävä rytmi. Osa koristeista pääsee näkyviin läheltä, osa kauempaa. Lasipallot heijastavat valoa, metalliset ja kiiltävät pinnat välähtävät oksien välistä, ja erikoisemmat koristeet kutsuvat katsomaan tarkemmin.

Harvinaisten koristeiden kanssa tärkeää on tasapaino. Jos kaikkea tulee liikaa, yksittäinen koriste ei erotu. Kun koristeille jätetään tilaa, niiden muodot ja materiaalit saavat puhua. Vanhan ajan joulukuusessa on usein viehättävää runsautta, mutta runsauttakin voi rakentaa rauhallisesti.

Elävät kuusenkynttilät tuovat kokonaisuuteen aivan oman tunnelmansa. Niiden valo on erilainen kuin sähkövalon. Se elää, pehmenee ja saa koristeiden pinnat välkkymään lämpimästi. Samalla ne muistuttavat vanhemmasta joulutavasta, jossa kuusen valaiseminen oli erityinen hetki. Elävien kynttilöiden kanssa tarvitaan aina huolellisuutta, mutta niiden symbolinen arvo joulunäyttelyssä on vahva.

Jouluvalot puolestaan sitovat kuusen osaksi muuta näyttelyä. Ne tekevät kuusesta näkyvän myös kauempaa ja tuovat sen koristeisiin lempeää hehkua. Kun valot, lasi, vanhat koristeet ja kynttilät kohtaavat, kuusesta tulee muutakin kuin koristeltu puu. Siitä tulee näyttelyn valopiste.

Vanhojen koristeiden arvo näkyy niiden tarinoissa

Joulukoristeet ovat monelle tuttuja esineitä, mutta museoympäristössä niiden merkitys muuttuu. Ne eivät ole vain kauniita. Ne kertovat siitä, millaisena joulu on eri aikoina nähty, miten sitä on rakennettu ja millaisilla materiaaleilla juhlaa on tuotu koteihin, kauppoihin ja näyteikkunoihin.

Vanhoissa näyteikkunakoristeissa on oma erityinen luonteensa. Ne on tehty herättämään huomiota, mutta usein myös kestämään katselua vuodesta toiseen. Isokokoinen pyöräilevä tonttu, lahjakori, kirjoituspöydän viereen asettuvat tonttu-ukot ja korjattu tonttumökki kuuluvat tähän perinteeseen. Ne luovat joulun maailmaa, jossa lapsenomainen ihmettely ja käsityön jälki ovat yhtä aikaa läsnä.

Kreppipaperitontut taas edustavat toisenlaista kauneutta. Ne ovat keveitä, usein hauraita ja silti ilmeikkäitä. Niiden säilyminen kertoo siitä, että joku on joskus pakannut ne varovasti talteen. Joku on nostanut ne esiin, ihastellut ja laittanut takaisin odottamaan seuraavaa joulua.

Lasiset joulupallot, latvatähdet ja enkelikellot kantavat mukanaan valon ideaa. Joulu on pimeän ajan juhla, ja siksi kiiltävät, heijastavat ja liikkuvat koristeet ovat aina olleet tärkeitä. Ne ottavat pienenkin valon vastaan ja moninkertaistavat sen.

Kun nämä kaikki asetellaan samaan näyttelyyn, syntyy kokonaisuus, jossa vanhat koristeet eivät ole irrallisia esineitä. Ne keskustelevat keskenään.

Näyttelyn valmistelu on tarkkaa käsityötä

Valmis joulunäyttely näyttää parhaimmillaan vaivattomalta. Katsoja näkee tonttumökin, kuuset, valot ja tontut, ja kokonaisuus tuntuu luonnolliselta. Taustalla on kuitenkin paljon harkintaa.

Jokainen siirto vaikuttaa näkymään. Pyöräilevä tonttu tarvitsee ympärilleen tilaa, jotta pyörä ja lahjakori näkyvät. Joulupukin kirjoituspöydän viereen asetellut tonttu-ukot tarvitsevat sopivan etäisyyden, jotta niistä syntyy ryhmä, ei sekava kasa. Pöydän lumipumpuli pitää asetella niin, että se näyttää pehmeältä mutta ei peitä koristeiden jalkoja tai yksityiskohtia.

Myös korkeudet merkitsevät paljon. Tonttumökki toimii pääaiheena, joten sen täytyy näkyä selvästi. Sen ympärille tulevat koristeet eivät saa peittää sitä, mutta niiden pitää täydentää sitä. Pienet kuuset antavat taustaa, lasipallot tuovat valoa etualalle ja kreppipaperitontut tuovat mittakaavaa.

Tällainen työ on hidasta hyvällä tavalla. Se vaatii katsomista, kokeilemista ja joskus palaamista askeleen taaksepäin. Esineen paikka voi tuntua oikealta vasta, kun valo osuu siihen oikein tai kun viereinen koriste vaihtaa paikkaa.

Siksi jouluavauksen valmisteluissa on oma tunnelmansa. Näyttely ei synny yhdellä kertaa, vaan se rakentuu kerros kerrokselta.

Jouluavaus tuo esiin valmiin kokonaisuuden

Kun jouluavaus koittaa, valmistelujen pienet ratkaisut näkyvät yhtenä lämpimänä kokonaisuutena. Korjattu tonttumökki toimii katseenvangitsijana, ja sen ympärillä vanhat tontut, kuuset ja koristeet luovat pienen jouluisen maiseman.

Joulukoristemuseon uudelleen järjestellyt näyteikkunatontut jatkavat samaa tarinaa. Pyöräilevä tonttu kuusen vieressä tuo mukaan liikettä ja leikkisyyttä. Joulupukin kirjoituspöydän vieressä olevat tonttu-ukot antavat vaikutelman kiireisestä joulun työhuoneesta. Isokokoinen joulukuusi harvinaisine koristeineen tuo näyttelyyn juhlavuutta ja valoa.

Parhaimmillaan joulunäyttely saa pysähtymään. Se kutsuu katsomaan vanhoja esineitä hitaasti ja huomaamaan, miten paljon muistoja, työtä ja tunnelmaa niihin mahtuu. Tonttumökin uusi seinä ja katto eivät ole vain korjauksia. Ne ovat osa sitä, että vanha joulumaailma voi jälleen avautua katsojille kokonaisena.

Ja kun lasipallot välähtävät, enkelikellot odottavat paikallaan, kreppipaperitontut seisovat lumipumpulin päällä ja kuusen kynttilät tuovat lämpöä oksille, on selvää, että joulunäyttely alkaa todella herätä henkiin.